En halunnut herätä aamulla. Olen nukkunut monta viikkoa tosi huonosti ja vähän. Yleensä kulutab yöt itkien. Viime yönä en kuitenkaan tehnyt muutq kuin tuijottanut tyhjyyteen. Mietin kaikki mahdolliset keinot tappaa itseni. Olipa taas hyvä yö.
Aamulla heräsin järkyttävään ahdistukseen. En olisi millään halunnut kokea tätä päivää. En haluaisi kokea huomista. Olisi niin paljon helpompi vain kuolla pois.
Olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, että luovutan kesken kaiken. Että en edes yrittäisi jaksaa vielä viikkoa. Pelkään kuitenkin, että pilaisin riparilaisten riparin. En usko, että yksikään riparilaisista surisi. Isosistakin ehkä vain yksi, ehkä ei hänkään. Toisaalta en jaksa välittää vaikka kuolisinkin. Kyllä nämä ihmiset sen saisivat käsiteltyä.
Tällä hetkellä olen yksin seurakuntatalolla. Jokapuolelta kuuluu ääniä. Osa oikeita osa harhoja. Elän painajaista. Haluan vain pois.
Viikko vielä. Jos sitäkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti