Aamu alkoi taas ihan loistavasti. Pyörryin ennen Saloon lähtöä. Heikko olo jatkui melkein koko päivän. Aloueten (tai miten ikinä kirjoitetaankaan) aikana jalat pettivät alta. Konfisharkoissa pidin itseäni pystyssä nojaten penkkiin. Pyörtymiselle ei sinänsä ollut mitään syytä, koska olin syönyt ja eiliset haavatkaan eivät vuotaneet enää sitä vertaa, että olisin voinut pyöetyä siihen. Noista vaihtoehdoista vain verikammo on järkeenkäyvä ja sekin on huono selitys.
Päivä alkoi heti ahdistuksella ja riparilla se vielä paheni. Kuitenkin kun pääsin partioon olo parani. Leikimme metsässä ja teimme pizzaa nuotiolla. Kun pääsimme kololle takaisin, pelasimme lautapelejä.
Nyt kun saimme pienet nukkumaan ja on rauhallista minulla on hyvä olla. Hymyilen ilman mitään syytä. Tämä päivä on todistanut, että huonosti alkanutkin päivä voi päättyä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti