Olisin päässyt osastolle ja saanut jäädä sinne. Lääkäri oli juitenkin sitä mieltä, että siitä tuskin on hyötyä. Päätin tyytyä kriisipaikkaoikeuteen ja siihen, että maanantaina keskustelu hoitajan kanssa.
En haluaisi ottaa kriisipaikkaa vastaan, mutta tätä menoa minun on pakko. En selvinnyt edes viidestä minuutista kaupungilla ilman ahdistusta ja muutenkin tuntuu, että olo heikkenee kokoajan. Balettiin jaksoin mennä, mutta olin kokoajan purskahtamaisillani itkuun tai kaatumassa väsymyksestä.
Koko matkan osastolta kotiin ja sen jälkeenkin mietin tapoja tappaa itseni. Vituttaa kun jäät ovat sulaneet niin en voi mennä jäälle keikaroimaan ja upota jäihin. Olisin saanut kuolla veteen. Olen jo niin puhki, että en jaksa välittää keinosta jolla kuolla. Kunhan pääsisin pois.
Iltalääkettä nostettiin 300 mg. Ennen söin ketipinoria sen 200 illalla. Joka kerta aikaisemmin kun määrää on nostettu on sitä lisätty 25 tai 50 mg. Nyt ainakin pitäisi nukahtaa kun lisättiin se sata. Otin lääkkeen about 10 minuuttia sitten ja huomaan jo nyr kuinka silmäluomet alkavat painaa. Toivottavasti pitkästä aikaa saisin edes nukkua yhden yön kokonaan.
Järkevin teko olisi ottaa kriisipaikka vastaan ja mennä turvaan itseäni. En kuitenkaan millään haluaisi. Toisaalta minulla on kolme vaihtoehtoa 1. Kuolen, 2. Yritän pärjätä kotona, 3. Menen osastolle. Muiden kannalta kaksi jälkimmäistä ovat parwmpia, mutta minun käskettiin ajatella itseäni. Jos mietin itselleni parasta vaihtoehtoa niin ensimmäinen houkuttelee eniten..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti