Vihdoin jaksoin avata koneen ja kirjoittaa. Avasin yhden postauksen alun jonka olin joskus kirjoittanut. Teksti on täyttä kuraa. Nytkin on vaikeaa löytää oikeita sanoja. Olen kuitenkin niin kauan ollut kirjoittamatta mitään järkevää, joten on pakko ainakin yrittää.
Olen syönyt kuluneet kaksi viikkoa ihan miten sattuu. En ole myöskään käynyt salilla kunnolla pitkään aikaan. Olen lihonut laihtumani kilot takaisin, mutta samaan aikaan minua ei kiinnosta. Olen yrittänyt oppia pitämään kropastani ja joinakin päivinä olen jopa tyytyväinen näkemääni. Ne päivät ovat toki harvassa, mutta kuitenkin. Olen edelleen sitä mieltä, että minun pitää laihtua, mutta olen päättänyt tehdä sen terveellisesti ja kehon ehdoilla. En tiedä kuinka hyvin pysyn päätöksessäni, sillä edelleen säädän syömisteni kanssa paljon ja ruoka ahdistaa.
Ahdistuskohtauksia on tullut viimeaikoina ihan tyhjästä, mutta ne ovat yleensä menneet yhtä nopeasti ohi kuin ovat tulleetkin. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut sietää ahdistusta entistä paremmin. Se voi johtua siitä, että masennus on ottanut minut tiukempaan otteeseen kuin koskaan. Päivästä toiseen mieli on maassa ja olen niin lopussa, että en edes jaksa ahdistua.
Istuin tässä yksi päivä saunassa ja mietin asioita. Jotenkin saunassa ollessani ajatukset selkiytyvät ja löytävät oikean paikkansa päässäni. Siinä kaikenlaista miettiessäni, tajusin, että en ole ollut ihastunut kunnolla yli vuoteen. En ole antanut itselleni lupaa siihen, koska olen pelännyt, että minuun sattuu. En ole myöskään halunnut satuttaa ketään toista. Päädyin miettimään tätä, koska mietin asioita joita haluan kokea ennen kuolemaani. En ole 17 vuoden aikana seurustellut kenenkään kanssa ja haluaisin kokea joskus millaista se olisi. En ole koskaan suudellut ketään ja en halua kuolla ilman, että koen sen. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta haluaisin joskus olla jollekin se tärkein ihminen. Ehkä jopa toivon, että jos seurustelisin, saisin syyn elää ja syyn parantua. En osaa selittää tätä järkevästi, mutta toivottavasti edes joku ymmärsi mitä tarkoitan.
Ei tässäkään postauksessa ole mitään järkeä, mutta ainakin sain mielessä pyöriviä asioita kirjoitettua ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti