Lihoin YHDEN päivän aikana 3 kiloa. Tai ainakin vaaka näyttää niin. Tiedän, että aamulla paino on alhaisempi, mutta silti. Romahdin ihan täysin. En pysty itkemään. Mutta tärisin lattialla henkeä haukkoen.
Entisestä parhaasta ystävästäni kirurgiveitsestä ei enää ollut mihinkään. Ainut mihin sitä pystyin hyödyntämääb oli sheiveristä terän irrottaminen (joka on yllättävän vaikeaa). Uudella terälläni koristelin ihoani syvemmillä viilloilla kuin olen koskaan tehnyt. Oleb ehkä ennen liioitellut haavojen syvyyttä luullen, että ne ovat syvempiä kuin ovatkaan, mutta nämä uudet ovat minun mittakaavallani todella syviä. Pitäisi kai tuntea kipua tai jotain. En kuitenkaan voi kuin hymyillä. Viillot näyttävät niin kauniilta.
Jo ennen kuin astuin puntarille, mieli oli maassa. Koko päivän mieleni on ollut maassa. Kasvot perusilmeellä ja välillä väkipakolla hymyillen. Tällä hetkellä hymy on aitoa, mutta aikaisemmin ei. Yksin keittiössä ollessani katsoin äidin veitsisettiä. Hän ei käytä niitä veitsiä juuri koskaan, joten tiedän, että ne ovat teräviä. Teki niin mieli vain iskeä itseäni uudestaan ja uudestaan veitsellä ja kuolla koko keho punaisena. Jos en olisi kotona ja tietäisi, että äidilläni on tosi paha verikammo, olisin tehnytkin niin.
Juuri nyt kaikki tuntuu toivottomalta. Ainut asia joka saa minut hymyilemään on itseni satuttaminen. Ja senkin vaikutus alkaa lakata.
Mitä teen?
apua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti