Kaikkialla ympärilläni kuuluu naurua. Pistän musiikkia kovemmalle, koska en halua kuulla sitä. Tekee pahaa kuulla muiden nauravan, kun en itse pysty siihen.
Kaikilla täällä tuntuu olevan kavereita joiden kanssa olla. Itselläni on vain paha olo seuranani. En sovi mihinkään porukkaan. Täällä on kyllä kavereitani, mutta heillä on omat porukkansa. Tuntuu kuin olisin riippakivi joka roikkuu muiden mukana, mutta jota kukaan ei halua mukaan.
Haluaisin olla kuten muutkin. En kuitenkaan ole mitään mitä muut ovat. Olen täällä ihan näkymätön. Oikeastaan olen kaikkialla näkymätön. Kun yritän sanoa jotain porukassa, sanomisiani ei joko kuulla tai ne sivuutetaan. Tuntuu pahalta kun kukaan ei huomaa..
Päässä heittää kun kävelen ja tunnen sydämen sykkeen päässäni. Samaan aikaan pelottaa, että pyörryn, ja samaan aikaan olen tyytyväinen itseeni. Kunhan pysyn pystyssä, kukaan ei huomaa, että en ole syönyt kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti