perjantai 23. tammikuuta 2015

Olen tyhjempi kuin milloinkaan

Tunteminen on vaikeaa. Haluaisin tuntea jopa niitä negatiivisia tunteita, mutta ei. Joka päivä on vaikeampi muistaa millaista on tuntea jotain.

Perheenjäsenet väittävät, että tiuskin. Oikeasti olen vain niin kyllästynyt kommunikoimaan kenenkään kanssa. Samalla kuitenkin haluan jutella jollekin. Häiritsevää tälläinen pään sekaisuus.

Tänään oli ensimmäinen kerta psykalla Salossa. Se oli sellainen normaali ensimmäinen kerta. Teimme sukupuun ja aikajanan syntymästäni tähän päivään. Olen saman tehnyt jo kuusi tai seitsemän kertaa eri ihmisteb kanssa kuluneen kahden vuoden aikana, joten toivon, että en joudu koskaan tekemään niitä enää.

Ostin tänään hiusväriä. Toivottavasti saisin vihdoin viikonloppuna värin päähäni. Viimeksi olen värjännyt hiukset elokuussa ja sen huomaa. Jos vaikka olisin pitkästä aikaa tyytyväisempi hiuksiini.

Kaveri raahasi subiin syömään. Päivän kalorit olisivat juuri ja juuri antaneet anteeksi 15 cm vegepihvin, mutta tietenkin ahneus iski ja söin 30 cm. Kaikki vain koska vegepihvi oli päivän subi. Lisäksi otin sen ateriana, joten lisäksi tuli vielä keksi ja juoma. Kaloreita, rasvoja jne. tuli liikaa. Ensimmäisen puolikkaan puolessa välissä olin jo täynnä, mutta ahneus iski ja söin kaiken kerralla. Vanhoista tavoista on näköjään vaikeampi päästä pois kuin luulin. Siitä asti on oksettanut. Baletti tunnilla ruokaa oli todella vaikea pitää sisällä. Pelottaa mennä puntarille kaiken päivän syömisen jälkeen, sillä tuo ei ollut vielä kaikki mitä olen syönyt. Oksettaa edelleen, mutta enää oksenyamisesta ei olisi paljoa mitään hyötyä. En syö enää ikinä yhtä paljoa.

Alan ehkä käymään baletissa kaksi kertaa viikossa. Rakastan sitä ja siitä tulee hyvä olo. Edes jostain tulee! Salossa tunnit ovat monta kertaa vaikeampia kuin Tampereella, mutta jos jaksan tarpeeksi harjoitella, voin saada kärkitossut! En tiedä olenko hehkuttanut sitä täällä aikaisemminkin, mutta olen ihan innoissani. Laittaisin jopa kuvia jos saisin kännykästä niitä laitettua.

Huomenna ehkä kahden vuoden tauon jälkeen laskettelemaan. Sekin on kivaa. Ehkä elämässä on pienenpieniä hyviäkin asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti