Olen ihan loppu. En jaksa tehdä mitään. Itken pienimmästäkin asiasta. Pienikin vastoinkäyminen tuntuu maailman lopulta. Ajatukseni pyörivät kuoleman ympärillä.
En jaksa enää tätä elämää..
Viillän ja viillän, mutta ei tunnu missään. Olen jo käytännössä kuollut. Miksi en siis tappaisi itseäni? Saan ihmiset ympärilläni huolestumaan, mutta en enää jaksa välittää siitäkään. Kaverini tietävät kuinka rikki olen. En enää jaksa piilottaa sitä. Haluaisin vain huutaa koko maailmalle kuinka loppu olen ja kuinka en jaksa enää.
Hermostun ihmisille yhä useammin. Puran sen itseeni. Vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta. Löin poskipäähän mustelman, koska suutuin itselleni. En enää jaksa pitää asioita pääni sisällä ja olenkin sanonut kavereille pahasti vaikka en tarkoitakkaan pahaa.
En tunne mitään, mutta samalla tunnen liikaa. En jaksaisi millään edes tähän iltaan asti. Kumpa vain olisi keino kadota maailmasta jälkiä jättämättä.
En saa ajatuksistani kiinni sitä vertaa, että kirjoittaisin mitään järkevää. Olisi niin paljon asioita joista kertoa, mutta kaikki tuntuu niin merkityksettömältä.
Ensi viikko pitää vielä jaksaa, sitten voin luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti