Ihmisillä ympärilläni on tapana kadota johonkin. Yleensä kun sanon tai teen jotain väärin. Olen paska ihminen, mutta tämä ainakin todistaa sitä taas.
En varsinaisesti tiedä mitä tapahtui, mutta yksi ystävistäni on ilmeisesti katkonut välit minuun. Olen pahoillani ja pyysin anteeksi, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä. Muistatteko kun joskus menetin ysätävän kun kerroin hänen ongelmistaan hänen siskolleen? No nyt taisin menettää ainoan ihmisen joka minua ja sitä ihmistä on yhdistänyt.
Kolme vuotta tuntuu valuneen viemäristä alas. En tiedä onko ystäväni valmis luopumaan minusta, mutta minä en ole hänestä. En vain enää tiedä mitä tehdä.. Ymmärrän, että hän haluaa minusta eroon. Kukapa ei haluaisi. Silti tuntuu pahalta.
Olen myös ihan tajuttoman huolissaan tästä ihmisestä. Hän ei syö kunnolla, satuttaa itseään, masennus ja ahdistus ottaa hänestä valtaa ja hän ei kerro ammattilaisille oikein mitään. Pelkään, että hän tekee itselleen jotain. Pelkään, että hän ei saa apua. Pelkään, että hän katkoi välit minuun osittain siksi, että voi kuolla satuttamatta monia ihmisiä ympärillään.
Minuun sattuu jo..
Tiedäthän, että olet minulle rakas? Vaikka et haluaisikaan enää olla ystäväni, älä unohda sitä, sillä se ei tule koskaan muuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti