Voisin ihan hyvin tappaa itseni. En jaksa nousta täältä pohjalta. Aina kun menee paremmin, edes pienen hetken, jotain tapahtuu ja putoan takaisin pohjalle. Mielessäni tapan itseni milloin milläkin keinoin. Miksi en kuitenkaan tee oikeasti mitään?
Dissosioin yhä useammin. Juuri niinä hetkinä pääni sisällä teen itselleni jotain. Äskenkin kuristin itseni hengiltä. Läheskään aina en muista mitä pääni sisällä tapahtuu, mutta jotkin kerroista jäävät päähäni. Ei sitä pahuutta voi sanoin kuvata. Jos vain joku näkisi pääni sisään ja auttaisi ja ymmärtäisi.
En halua puhua kenellekään tästä. Tai haluaisin, mutta kavereita olen rasittanut jo tarpeeksi. Maanantaina on aika taas hoitajalle, mutta en tiedä osaanko sielläkään sanoa mitään.
Pään sisällä on taas niin iso sotku, että en pysy yhtään mukana siitä mitä ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti