Äänet pääni sisällä eivät jätä rauhaan. Kuulen käskyjä tappaa itseni, viiltää yms yhtä järkevää. Enkä edes jaksa taistella ääniä vastaan. Samalla tavalla haluan itse noita asioita joten miksi väittää äänille vastaan?
Sain tänään aikaiseksi mennä balettitunnille. Se meni sinänsä ihan hyvin. Vihasin peilikuvaani, mutta tänään kestin sen. Jaksoin myös lähteä nuortenleirille. Vaikka masennus yrittää ottaa valtaa elämässäni olen kuitenkin jaksanut vielä pistää sille vastaan edes pienissä määrin. Sen huomaa juuri siitä, että jaksan poistua kotoa.
Olen taas alkanut laskea kaloreita. En edes tarkoituksella vaan jotenkin se tulee alitajunnasta. Tänään olen syönyt 1300 kaloria mikä tuntuu liian paljolta vaikka samaan aikaan tiedostan sen olevan liian vähän. Tai no ei näillä läskeillä mikään määrä ole liian vähän. Suurin syy siihen, että syön on se, että olen niin tarkka hiuksistani. En halua luopua hyväkuntoisista hiuksistani. Eikä näistä olisi enää paljon menetettävää, koska hiukseni ovat niin ohuet muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti