Keskiviikko oli helvettiä. Muutkin päivät ovat olleet, mutta keskiviikko oli liikaa. En kestänyt enää kaikkia hankalia oloja ja viilsin. Koko 4 kk ilman meni hukkaan. Säästin sentään käden, jotta voin ottaa tatuoinnin. Nilkka sitten taas on aika näky tällä hetkellä.
Keskiviikkona menin tunnille. Sain kuulla, että kaksi luokkalaistani lähti esittelemään koulua entiselle yläasteelleni. Se oli jotain mitä olen odottanut koko vuoden. Kumpikaan heistä ei edes käynyt sitä koulua. Heille ei myöskään tullut pieneen mieleenkään pyytää minua mukaan. Ja miksi olisivat pyytäneet? Kumpikin heistä vihaa minua ja en minäkään heistä niin suuresti välitä. Koko tapahtuma vain oli liikaa ja juoksin tunnilta itkien viiltämään. Samaiset ihmiset ovat aiheuttaneet ennenkin pahaa oloa. Viimeksi meinasin juosta auton alle..
En halua syytellä ketään. Itse olen pahan oloni aiheuttanut ja muut eivät tee mitään. Olen itse se joka pilaa kaiken. Se joka on tyhmä kuin saapas. Se joka ei ansaitse olla onnellinen.
Halusin kirjoittaa jotenkin kivasti. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Ahdistaa niin paljon koko maailma tällä hetkellä. Haluaisin viiltää lisää, mutta edellinenkin kerta kaduttaa. Toisaalta mitä väliä millään on kun kuitenkin kuolen jossain kohtaa.
Kun näen kädessä haalistuvat arvet, halu vain kasvaa. Tunnen kuinka päädyn takaisin siihen samaan kierteeseen. En tajua miksi näin aina käy.
On useampi asia joista haluan kirjoittaa ja kirjoitankin pian. Vaatii kuitenkin liikaa yrittää muodostaa lauseita. Tästä oli kuitenkin pakko kertoa. En halua salata sitä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti