perjantai 19. kesäkuuta 2015

I'm not afraid of killing myself. I'm afraid of failing

En edes tiedä miten aloittaisin. On pitänyt jo kauan kirjoittaa. En vain osaa enää pukea asioita sanoiksi. Haluaisin kertoa teille niin paljon, mutta jokin estää minua kertomasta asioistani kenellekään. Jopa psykologini luulee että voin hyvin.

Kuolema on alkanut pyöriä päässäni entistäkin enemmän. En ole viiltänyt 10 päivään, mutta tänään en taida pystyä enää taistelemaan itseäni vastaan. Tekisi niin mieli päättää tämä kaikki. Ainut mikä estää minua on pelko epäonnistumisesta.

Kaikki ihmiset tuntuvat lähtevän luotani. Leirejä ja levytystä lukuunottamatta en ole nähnyt kavereita kuin kaksi kertaa kesän aikana. Olen aina välillä yrittänyt ottaa yhteyttä ihmisiin, mutta kukaan ei vastaa. Tiedostan olevani paska ihminen, mutta luulin hetken ajan että ystäviäni oikeasti kiinnostaisi. Mitä minä tein väärin?

Pääsin opiskelemaan. Pitäisi kai olla innoissaan, mutta oikeasti vain väitän olevani. Olin laskenut sen varaan, että en pääse ja saisin syyn tappaa itseni. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin ja minun pitäisi suunnitella tulevaisuutta. Oikeasti en jaksa miettiä elämääni edes huomiseen asti.

Miksi en voi kertoa kenellekään tästä? Haluaisin vain jonkun halaavan minua ja sanovan, että kaikki muuttuu paremmaksi. Ei kuitenkaan ole ketään joka tekisi niin. Olen taas niin yksin.

Huomenna olen menossa perheen ja muutaman kaverin kanssa megazoneen. Jos en olisi menossa, olisin jo pyytänyt vanhempiani viemään minut päivystykseen. En kuitenkaan voi tuottaa pettymystä kaikille.

Jos jotain positiivista pitää kertoa niin olen lähentynyt Marjon kanssa huomattavasti. Hän haluaa tehdä kanssani kaikkea ja eilen sydämeni suli kun hän laittoi hyvän yön toivotuksen ja sydämen minulle. Ei hän ole koskaan ennen tehnyt mitään niin kultaista.

Miten saisin tämän itkun loppumaan? Olen itkenyt jo pari tuntia ja olo sen kuin pahenee. Tunnin päästä olen menossa iskän kanssa ajotunnille ja siihen mennessä minun pitäisi saada hymy taas pakotettua naamalle, koska ajaessa unohdan edes hetkeksi pahan oloni. En halua jättää sitä välistä, mutta jos iskä näkee minut tällaisena en saa istua auton rattiin.

Toivottavasti teillä menee paremmin kuin minulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti