Fuck this shit

Näin eilen kun kaveri yritti tappaa itsensä. Tänään hoitajat ovat pakottaneet syömään. Toisin sanoen menee ihan loistavasti.

Tavallaan tämä kerta osastolla on erilainen. Minulla on täällä kaksi hyvää ystävää ja en joudu juurikaan olemaan yksin. Minulla on parempi lääkäri joka oikeasti haluaa auttaa. Yritän ottaa tästä kaiken irti, mutta toistaiseksi paha olo on vaiheuttanut asiaa.

Minulle käytännössä diagnosoitiin kaksisuuntainen ja se selittäisi paljon. Aloitin siihen jonkun uuden lääkkeen, mutta se alkaa vaikuttaa aikaisintaan viikon kuluttua. En ole ihan varma, mutta se lääke taisi olla lamictal.

Tuleepas paskaa tekstiä.. tulin vain päivittelemään kuulumisia.

Ainiin! Olen yrittänyt ottaa uudelleen yhteyttä niihin kavereihin jotka ovat katkaisseet välit minuun. He ovat minulle edelleen tärkeitä ja haluaisin jutella heidän kanssaan asiat selviksi. Kukaan ei kuitenkaan halua. Taidan olla aika paska ihminen kun minuun katkotaan välit.. enkä mitenkään aika. Olisi vain kiva puhua asiat selviksi. Lähinnä haluaisin tietää mitä tein väärin.

Pitää taas viedä kännykkä takaisin hoitajille. Käyn varmaan oksentamassa sen jogurtin joka minut pakotettiin syömään. Eipä minulla tällä kertaa muuta ole kerrottavaa.

I got through the day

Tänään on ollut välillä ihan järkyttävä olo ja välillä jopa ihan siedettävä. En jaksa kertoa kaikkea mitä on tapahtunut, koska ei teitä oikeasti kiinnosta.

Lastentautienosastolla on aika hämmentävää olla. Tai kun täytän kuitenkin kohta 18. Jos täytän.. Tämä huone on tavallaan söpö. Seinillä on eläimiä ja muumitaulu. Jouduin eristykseen joten en ole nähnyt lapsia. Eristykseen jouduin, koska olin silloin joskus Tayssissa ja siellä oli sairaalabakteeri.

Hyi helvetti että on paskaa tekstiä!

Jokatapauksessa. Huomenna on keskustelu psykologin ja lääkärin kanssa ja pääsen ehkä turkuun osastolle. Outoa sanoa pääsen.. tai no joudun, mutta samalla haluan sinne. Lähinnä koska en pärjää kotona ja ottaisin vain uuden yliannostuksen.

Hoitajat täällä ovat mukavia. Toki heistä huomaa, että he ovat työskennelleet lasten kanssa. Yksikin hoitaja puhui pöpöistä pöppöröinä tms!

Okei ei tämän tekstin kirjoittamisesta tule mitään. Yritän huomenna saada aikaiseksi jotain parempaa. Ainakin tulen kertomaan miten kävi keskustelussa.

It was close

Olen tällä hetkellä sairaalan lastenosastolla tarkkailussa. Otin liikaa lääkkeitä, mutta sanoin äidille. Olen niin vitun paska. En osaa edes itseäni tappaa.

Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan

Maanantai

klo. 0.32

Laitan äidille viestiä:
En haluis tähän aikaan herättää sua mut mul on ihan hirvee olo ja en saa tätä helpottaa. Voiks viedä mut päivystykseen tai jotain? En tiiä ottaako ne mua osastolle mut just nyt se on se paikka johon haluisin..

klo. 0.36

Olen itkenyt monta tuntia. Olo on ihan järkyttävä. Viilsin, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Sain laitettua äidille viestiä. Hän tulee huoneeseeni ja pyytää alas juttelemaan kanssaan. Näytän hänelle kirjeen jonka kirjoitin vanhemmilleni. Äiti lupaa viedä minut päivystykseen.

klo. 0.48

Auto pysähtyy sairaalan pihaan. Olen edelleen ihan sekaisin. Jotenkin saan itseni ulos autosta.

klo. 0.51

Soitan ovikelloa ja hoitaja tulee päästämään meidät sisälle. En saa sanaa suustani, koska ahdistus on niin korkea. Äiti sanoo hoitajille, että tulimme sinne etten tekisi itselleni mitään lopullista.

klo. 2.14

Lääkäri ottaa minut vastaan. Keskustelemme hetken. Tähän mennessä lääkkeeni ovat vihdoin alkaneet vaikuttaa ja olen jo ihan rauhallinen. Taistelen nukahtamista vastaan ja yritän parhaani mukaan selittää oloani. Lääkäri ei tee mitään. Hän tarjoaa minulle mahdollisuutta jäädä sairaalaan yöksi, mutta mitä hyötyä siitä olisi?

klo. 2.26
Lähden kotiin. Päässäni pyörii vain ajatus siitä miten en saa apua vaikka pyydän sitä. Annan itselleni vielä yhden tilaisuuden. Ehkä lääkärini auttaisi minua jotenkin.

klo. 3.00
Edelleen voin huonosti, mutta monen yön valvominen ja normaalia isompi lääkeannos pakottavat minut nukahtamaan. Näen unta eri keinoista tappaa itseni. Sekin on kuitenkin parempi kuin ei unta ollenkaan. Sain edes hetkeksi unohtaa tämän maailman.

klo. 12.47
Äiti tulee huoneeseeni kertomaan, että soitti lääkärilleni. Herään tähän joten unenpöpperöisenä en tajua mitä hän sanoo. Jotain siitä, että lääkäri soittaa seuraavana päivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää pärjätä kotona vielä ainakin yksi päivä.

klo. 14.00
Äiti pakottaa minut lähtemään enon synttärilounaalle. Ahdistus oli jo valmiiksi korkealla ja tämä ei ainakaan auta.

klo. 15.00
Näemme enon kanssa ja menemme syömään. Pakotan hymyn naamalleni. En muista koska olisi ollut näin vaikea esittää iloista. Puhe ympärilläni on pelkkää mössöä. En malta odottaa kotiin pääsyä.

klo. 22.06
Makaan sängyssä. Lääkkeet ja väsymys tuntuvat kerrankin auttavan minut uneen.

Tiistai

klo. 10.36
Herään ahdistukseen. Ahdistus on niin sietämätöntä, että en pysty olemaan paikoillaan.

klo. 10.39
Viillän. Käteni alkaa näyttää tosi pahalle. Haluan viiltää enemmän ja syvemmälle. En jaksa enää taistella itseäni vastaan.

klo. 14.46
Jään yksin kotiin. Loistava tilaisuus viiltää lisää. Ensin tutkin kuitenkin kaapit ja etsin käsiini kaikki lääkkeet jotka eivät ole lääkekaapissa. Löydän tarpeeksi itseni tappamiseen. Harkitsen niiden ottamista. En kuitenkaan halua Marjon joutuvan näkemään minua kun olen ottanut kaikki ne. Täytyy siis odottaa yötä.

klo. 14.53
Kädessäni ei ole enää tilaa jäljellä. Pitäisi viiltää käden päälipuolelle. Säästän sitä tilaa kuitenkin myöhemmäksi. Ahdistus ei lievene millään joten viillän varmaan vielä illallakin.

klo. 15.32
Kirjoitan tätä. Takaraivossa on kokoajan ajatus kuolemasta. Tänä iltana otan nuo lääkkeet. Tänä iltana kaikki on vihdoin ohi. En saanut apua kun sitä pyysin, joten muuta keinoa pois tästä olosta ei ole. Olen pahoillani..

Letter to my parents

En tiedä miksi jaan tämän tänne, mutta tässä kuitenkin on kirje jonka aion antaa vanhemmilleni. Haluan heidän tietävän totuuden.

En osaa aloittaa oikein mistään. Pelkään kai liikaa menettäväni kaiken vapauden jota olen saanut. En halua lopettaa autokoulua, haluan nähdä ystäviäni jne. Mutta ymmärrän kyllä, jos ette anna minun enää liikkua vapaasti ja ymmärrän, että ette tee sitä pahuuttanne vaan pitääksenne minut turvassa. Kuitenkin paras tapa auttaa minua on antaa minun elää elämääni niinkuin ennenkin.

Miksi siis pelkään, että menetän vapauteni?  Kai se johtuu siitä mitä aion teille nyt kertoa.

En voi hyvin. En todellakaan.. Joka päivä on pieniä parempia hetkiä, mutta suurimman osan ajasta yritän vain esittää voivani hyvin. En ole uskaltanut pitkään aikaan kertoa totuutta ja tämän kertominen ei ole helppoa nytkään. Jo tämän kirjoittaminen nostaa ahdistuksen astetta korkeammalle.

En koe olevani hyvä tytär tai hyvä sisko. Lähinnä koska aiheutan huolta ja hölmöilen.  Ehkä olen yrittänyt uskotella itsellenikin voivani paremmin jotta en taas satuttaisi teitä. Olen niin pahoillani siitä, että olen tällainen..

Olen saanut kaiken ja enemmänkin. Päällisin puolin kaiken  pitäisi siis olla hyvin. Minulla on opiskelupaikka, rakastava perhe ja kaverit jne. Jostain syystä olen silti ihan rikki. Yritän jaksaa teidän takianne, mutta päivä päivältä alkaa olla vaikeampaa taistella itseäni vastaan.

Kuolema pyörii päässäni lähes tulkoon kokoajan. Minulla voi olla hauskaa ja päivä on voinut mennä hyvin, mutta silloinkin pahat ajatukset valtaavat mieleni. Olen yrittänyt opetella työntämään ne ajatukset syrjään ja useimmiten onnistunutkin siinä. Siitäkin on vain tullut vaikeampaa ja vaikeampaa. Olin lähes kaksi kuukautta viiltämättä. Tiedän, että se ei teistä tunnu paljolta, mutta se on tosi paljon. Voinnin huononnuttua en vain jaksanut enää pistää itseäni vastaan. Oli pakko saada jostain helpotusta. Tiedän, että viiltäminen ei ole terveen ihmisen tapa, mutta se on addiktio josta minun on vaikea päästä eroon.

Voin vain kuvitella miten vaikeaa teille on kun en ala voimaan paremmin. On varmaan ihan uskomattoman vaikeaa seurata sivusta kun oma lapsi voi pahoin ja satuttaa itseään. Olen todella pahoillani kaikesta mitä pistän teidät käymään läpi.

Voisimpa vain olla se sama iloinen Merja joka olin vielä kolme vuotta sitten.

Olen saanut ammattiapua ja te olette olleet tukenani,  kiitos siitä. Juuri nyt tarvitsen tiiviimpää apua. En tiedä ottaisivatko ne minua osastolle, mutta tuntuu, että en juuri nyt pärjää kotona.

Tiedän, että pudotin taas pommin. Anteeksi.. oli vain pakko saada kerrottua. En halua enää valehdella.

Rakastan teitä ihan hirveästi 💕

I can see the fat in my cuts

En tiedä jaksanko edes huomiseen. Viilsin vuoden tauon jälkeen reiteen. En tarpeeksi mutta viilsin kuitenkin. Voisin samantien tappaa itseni. En tiedä mikä minua estää tekemästä niin. Olen ajatellut itsemurhaa jo kolme vuotta. Olisi jo aika tehdä asialle jotain.

Ilta saapuikin niin äkkiä

Ilta saapuikin niin äkkiä
kirkkaana aamu nyt jo hämärä
Niin jäikin päivän matka lyhyeksi
mä olen tässä, otathan mut syliisi

Kun varjo musta kaiken yli käy
ei valon pilkahdusta missään näy
Mä käden laitan käteen ystävien
kuuletko kun hiljaisuuskin tekee sen?

On meitä täällä heikkoa niin monta
surun alla aivan voimatonta
Sanat haihtuivat, vain toivo jäljellä
pidät huolta minustakin pienestä

Ei pelkoa oo rakkaudessa
mä tahdon kiinni siihen tarrata
Voin nukahtaa ja luottaa rauhaisasti
aamuun asti pidät huolta minusta

On meitä täällä heikkoa niin monta
surun alla aivan voimatonta
Sanat haihtuivat, vain toivo jäljellä
pidät huolta minustakin pienestä

I'm not afraid of killing myself. I'm afraid of failing

En edes tiedä miten aloittaisin. On pitänyt jo kauan kirjoittaa. En vain osaa enää pukea asioita sanoiksi. Haluaisin kertoa teille niin paljon, mutta jokin estää minua kertomasta asioistani kenellekään. Jopa psykologini luulee että voin hyvin.

Kuolema on alkanut pyöriä päässäni entistäkin enemmän. En ole viiltänyt 10 päivään, mutta tänään en taida pystyä enää taistelemaan itseäni vastaan. Tekisi niin mieli päättää tämä kaikki. Ainut mikä estää minua on pelko epäonnistumisesta.

Kaikki ihmiset tuntuvat lähtevän luotani. Leirejä ja levytystä lukuunottamatta en ole nähnyt kavereita kuin kaksi kertaa kesän aikana. Olen aina välillä yrittänyt ottaa yhteyttä ihmisiin, mutta kukaan ei vastaa. Tiedostan olevani paska ihminen, mutta luulin hetken ajan että ystäviäni oikeasti kiinnostaisi. Mitä minä tein väärin?

Pääsin opiskelemaan. Pitäisi kai olla innoissaan, mutta oikeasti vain väitän olevani. Olin laskenut sen varaan, että en pääse ja saisin syyn tappaa itseni. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin ja minun pitäisi suunnitella tulevaisuutta. Oikeasti en jaksa miettiä elämääni edes huomiseen asti.

Miksi en voi kertoa kenellekään tästä? Haluaisin vain jonkun halaavan minua ja sanovan, että kaikki muuttuu paremmaksi. Ei kuitenkaan ole ketään joka tekisi niin. Olen taas niin yksin.

Huomenna olen menossa perheen ja muutaman kaverin kanssa megazoneen. Jos en olisi menossa, olisin jo pyytänyt vanhempiani viemään minut päivystykseen. En kuitenkaan voi tuottaa pettymystä kaikille.

Jos jotain positiivista pitää kertoa niin olen lähentynyt Marjon kanssa huomattavasti. Hän haluaa tehdä kanssani kaikkea ja eilen sydämeni suli kun hän laittoi hyvän yön toivotuksen ja sydämen minulle. Ei hän ole koskaan ennen tehnyt mitään niin kultaista.

Miten saisin tämän itkun loppumaan? Olen itkenyt jo pari tuntia ja olo sen kuin pahenee. Tunnin päästä olen menossa iskän kanssa ajotunnille ja siihen mennessä minun pitäisi saada hymy taas pakotettua naamalle, koska ajaessa unohdan edes hetkeksi pahan oloni. En halua jättää sitä välistä, mutta jos iskä näkee minut tällaisena en saa istua auton rattiin.

Toivottavasti teillä menee paremmin kuin minulla!

Now I remember why I did it to my arm

Sinne meni 36 päivää viiltelemättä. Kun puolen tunnin yrittämisen jälkeen sain kolme terää irti, en voinut kuin hymyillä. Tiedän, että 36 päivää on pitkä aika ja olisi pitänyt jaksaa kauemmin, mutta sillä hetkellä sillä ei ollut merkitystä. Olen koko päivän miettinyt viiltämistä ja vaikka sillä hetkellä kun sen twin oli hyvä olla, minun oli vain pakko tehdä se.

En ole ikuisuuteen viiltänyt nilkkaan ja nyt muistan miksi en. Se sattuu niin helvetisti enemmän kuin käsi. Toisaalta eipähän tarvinnut viiltää niin paljon.

En uskalla kertoa kenellekkään, koska tiedän kaikkien olevan pettyneitä minuun. Ihmiset ympärilläni tuntuvat myös luulevan, että voin paremmin, joten miksi murtaa se illuusio? Ehkä juuri siksi, että en uskalla kertoa kenellekään, kerron tänne. Tiedän, että muutama kaverini saa tietää tätä kautta, mutta pakko saada kertoa johonkin.

Olo on heitellyt huomattavasti viimeaikoina. Esim. Maanantaina menin tyttöleirille ja olin tosi iloinen kun taas perjantaina olin partioleirillä ja lähdin kotiin, koska olin itkenyt monta tuntia pahaa oloani. Mielialat heittelevät siis ihan helvetisti.

Enää ei kestä montaa päivää niin tulee tieto pääsenkö opiskelemaan. Tavallaan toivon, että en pääse, sillä silloin saisin tekosyyn tappaa itseni. Tällä hetkellä ei ole mitään syytä sille, että haluan kuolla, sillä elämässäni on päällisin puolin kaikki hyvin. Itselleni voin kyllä perustella montakin syytä miksi pitäisi kuolla, mutta ne eivät ole tarpeeksi päteviä syitä, jotta muut ymmärtäisivät.

Kadotin taas punaisen langan tekstistäni, mutta oli pakko kertoa jonnekin ja tiedän, että te ette ala vihata minua, vaikka kertoisinkin mitä tein.

I have done so much in a very short time

Noin viikon on mennyt pääosin paremmin. Toki tässä yksi päivä meinasin sortua viiltämään kun oli niin paska olo ja muutenkin on tosi huonoja hetkiä, mutta olen tehnyt niin paljon kaikkea mukavaa, että olen jotenkin selvinnyt.

 Olen nyt ollut kuukauden viiltämättä. Vaikka onkin mrnnyt paremmin, arpien haalistuminen tuntuu tosi pahalle. Jos ei olisi kesä, en edes yrittäisi lopettaa. Odotan jo syksyä, että saan taas tehdä jotain.

Olen tehnyt paljon kaikenlaista. En jaksa kirjoittaa kaikesta, sillä en edes muista mitä kaikkea. Pääpiirteittäin voin kertoa, että olen mm. käynyt juoksemassa extremerunin, syöttänyt neljä viikkoisia kissanpentuja, lopettanut lihan syönnin ja käynyt kaverin ylppäreissä. Tällä hetkellä olen tyttöleirillä isosena ja täältä lähden lähes suoraan partioleirille josta menenkin levyttämään.

Haluaisin kirjoittaa enemmän ja minulla onkin luonnoksissa kesken tekstejä jotka yritän muokata julkaisukelpoisiksi. Ajattelin kuitenkin tulla ilmoittamaan olemassa olostani.

Hyvää yötä !