maanantai 8. helmikuuta 2016

ednos - eating disorder not otherwise specified

Se on sitä kun vihaa omaa peilikuvaansa. Sitä kun ei syö mitään aikoihin ja sitä miten ahmii monta päivää putkeen. Sitä kun lupaa itselleen yhä uudelleen ja uudelleen, että lopettaa syömisen ja että laihtuu ja kun ei syö koko päivänä on tyytyväinen itseensä, mutta illalla kurkusta alas menee 4000 kaloria. Se on sitä kun oksentaa syömisen jälkeen, joskus kun on syönyt vain vähän ja se tuntuu liialta ja joskus kun on syönyt niin paljon, että maha räjähtää. Se on sitä kun käyttää erilaisia pillereitä laihtuakseen. Se on kaikkea tuota ja vielä paljon enemmän. Se on sekoitus kaikkia syömishäiriöitä. Se on syömishäiriö siinä missä anoreksia ja bulimiakin. Ja minulla on se vaikka en sitä haluakaan myöntää.. 

Syöminen on alkanut karata käsistä. Kotona ollessa ahmin joka ilta jäätäviä määriä ruokaa. Haluan pitää sen salassa, joten syön kaikkea vähän niin, että äiti ei huomaisi. Tiedän kuitenkin, että kyllä hän huomaa. Opistolla ollessani taas en syö juuri mitään ja käyn salilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Opistolla oksennan vaikka tiedän, että joku kuulee, sillä ei minua kiinnosta. Kotona en voi oksentaa. Silti en aina pysty hillitsemään itseäni kotonakaan.  

Viime viikon maanantaina piti olla aika ravitsemusterapiaan, mutta en mennyt sinne. En kehdannut, koska en ollut laihtunut edellisestä kerrasta. Tiedän, että se ei ole teidän mielestänne hyvä syy, mutta minulle se on niin iso asia, että en yksinkertaisesti pystynyt menemään. En pysty menemään usein tunneillekaan, sillä en halua ihmisten näkevän minua. Ilmoitin, että en tarvitse apua syömisten suhteen ja sovimme terapeutin kanssa, että otan häneen yhteyttä kun olen valmis ottamaan apua vastaan. Sitä päivää tuskin koskaan tulee. 

Olen laihtunut vuoden takaisesta 15 kiloa, mutta näytän edelleen ihan samalta. Muut väittävät toista, mutta itse olen ihan satavarma, että kehoni näyttää samalle. Vielä haluaisin laihtua 25 kiloa ja tulen sen laihtumaan tämän vuoden loppuun mennessä kunhan vain saan ahmimisen hallintaan. Ahmiminen on ainut asia johon haluaisin apua. 

Tiedostan, että ei ole tervettä selata thinspota ja kuulua proana sivustolle. Se on kuitenkin tavallaan minulle tärkeää. En pysty selittämään sitä sen paremmin. 

Tänään oksensin parin viikon tauon jälkeen. Se tunne joka oksentamisen jälkeen seuraa on ihana ja kamala. Mieli saa edes hiukan rauhaa, mutta kroppa ei. Mahakipu ja sydämen tykytys ja se miten silmät vuotavat ja nenästä tulee ruokaa. Se on hirveää. 

Olisin voinut tänään mennä ryhmäliikuntaan ja salille, mutta olisin joutunut pyöräilemään sinne. Matka on vain 7.5 km, mutta se tuntuu olevan aivan liikaa. Ahdistaa se miten laiska olen. Ajatukset pyörivät ainoastaan sen ympärillä, että on pakko liikkua ja on pakko kuluttaa kaloreita. Voimat eivät kuitenkaan riitä. Hyvä että saan itseni pidettyä edes hereillä. Liikunnan harrastaminen vie liikaa voimia. En kuitenkaan saa rauhaa näiltä ajatuksilta. En tiedä mitä tehdä. Olen melko varma, että tämä ahdistus päättyy siihen, että viillän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti