Kaksisuuntainen ja syömishäiriö?

Okei..

Ravintoterapeutin mielestä minulla on syömishäiriö. Anteeksi mitä vittua? Olen yli 10 kiloa ylipainoinen. Olen täynnä läskiä. En jotenkin tunnista itselläni syömishäiriötä.

Toisaalta minulla on ihan hirveästi syömishäiriöpiirteitä. Ruokailut ahdistavat ja en osaa syödä normaalisti. Viime päivät olen ahminut ja aloittanut oksentamisen yli vuoden tauon jälkeen. Osastolla taas söin ihan mitättömän vähän (muiden mielestä). Itselleni määrä riitti paremmin kuin hyvin. Sain joka ruokailusta hirveän ahdistuksen aikaiseksi. Ei minulla silti ole syömishäiriötä!

Osastolla jouduin noudattamaan ruokasuunnitelmaa joka minulle tehtiin, mutta siinä oli ihan liikaa ruokaa joten kotona en ole sitä noudattanut. Olen kyllä syönyt ihan liikaa. Monena päivänä on mennyt yli 3000 kaloria kurkusta alas. Olen lihonut kaiken taas takaisin ja tuntuu niin pahalta. Silti en saa syömistäni kuriin. Tänäänkin olen jo syönyt aamulla rahkan ja kolme rieskaa ja nyt vielä subissa aterian. Tiedän, että illalla alan taas ahmia. Yritän pitää itseni kurissa mutta en tunnu onnistuvan siinä.

Niin siis tosiaan pääsin perjantaina kotiin. Osastolla ollessa mieliala lähti nousemaan. Minulla todettiin vihdoin kaksisuuntainen ja aloitettiin siihen lääkitys. Toivon, että siitä on jotain hyötyä.

Osastolla olosta ei ole paljoa kerrottavaa. Olin paljon kavereiden kanssa, soitin kitaraa ja esiinnyin kaverin kanssa, väritin värityskirjaa, katsoin Housen ensimmäisen kauden kolmessa päivässä, kävin käsityöläismuseossa jne. Yhtenä iltana näin kun kaveri kuristi itsensä tajuttomaksi. Se oli pelottavaa. Muuten tämä osastoreissu oli ensimmäinen josta on ollut paljon hyötyä.

Viikonloppuna olin Puuhamaassa ja tein iskän kanssa kaikkea kivaa. Maanantaista eteenpäin olen ollut niin maassa, että en ole jaksanut tehdä muuta kuin maata peittojen alla. Olen perunut lähes kaikki menoni. Eilen jaksoin käydä töissä, mutta muuten en ole jaksanut tehdä mitään. Erona aikaisempaan on kuitenkin se, että en ole edes miettinyt viiltämistä tai kuolemaa suuremmin. Se yliannostus herätti minut siihen miten paljon satutan läheisiäni. En tule koskaan parantumaan kaksisuuntaisesta, mutta toivon, että saan lääkityksellä yms. mielialavaihtelut tasoittumaan ja että pystyn elämään normaalia elämää.